Takana pitkä viikonloppu, edessä lomaton viikko

Valitettavasti en ole voinut kirjoittaa viikonloppuna, koska koneemme oli mökkeilemässä mieheni kanssa. Mutta nyt olen taas vapaa kirjoittamaan ja mukana tuulen..no joo..

Eli perjantaina olin siis bilettämässä tyttöjen (loppuillasta tytön) kanssa. Ensin kaverit oli mun luona, ja sitten lähdettiin vähän pienemmällä porukalla keskustaan. No kuolluttahan siellä oli, koska oli perjantai. Pitäis taas oppia, että ainut kunnon biletyspäivä on lauantai! :P Sitäpaitsi, lopulta päädyttiin baariin, joka oli täynnä itsestään liikaa luulevia -jätkiä. Niistä ei päässyt millään eroon! Taidettiin me kaverin kanssa joku tappelukin aiheuttaa :D

Lauantaina mentiin sitten samaisen kaverin tai siis ystävän kanssa ystävänpäiväillalliselle nepalilaiseen ravintolaan. Ja sitä ruokaa oli sit loppujen lopuks enemmän ku arvattiinkaan. Hyvä jos puolet saatiin syötyä! Mut mun on pakko sanoa tää, Milla, se lammashöttö näytti aivan cesarilta ;) Ja ehkä sitä olis tullu syötyä enemmän, ellen olis saanu tota ajatusta päähäni jo siellä ravintolassa.

Tämän näköisenä olin keksimässä ruuasta cesar-juttuja. Ja nimenomaan tällä ilmeellä :o)

Olin ajatellut etukäteen, että aion katsoa Sinkkuelämää-dvd:tä, kun mieheni on poissa koko viikonlopun. Onneksi ehdinkin niin tekemään sitten la-su välisenä yönä. Sunnuntaina tosin piti herätä aikaisin (siis klo 10 about), joten olisi pitänyt mennä aikaisemmin nukkumaan...Niin kuin aina!

Sunnuntaina olikin edessä matka Loimaalle katsomaan 102-vuotiasta isoisoäitiäni. Matkaan lähdin "tyttöporukassa" eli tätini ja isoäitini kanssa. Ja uskomatonta, mutta totta: isoisoäitini on paljon paremmassa kunnossa kuin moni 80-vuotias. Sain häneltä myös vastauksen siihen, mikä on pitkän elämän salaisuus. Se on tyytyväisyys! Jos aina on tyytyväinen elämäänsä, niin elää vanhaksi. Remember that! Tosin isoäitini oli kauhuissaan, kun kuvitteli, että joutuisi elämään yhtä vanhaksi kuin äitinsä. Toisin sanoen vielä 20 vuotta!

Tuli taas senkin Loimaa-reissun aikana selväksi millainen sukuni on. En ymmärrä, miten kaikki isänpuoleisen sukuni sisarukset tuntuvat olevan riidoissa keskenään. Minä olen omalta osaltani päättänyt etten aio (<-yksi suomen oudoimmista sanoista, varsinkin kyseisessa yks.1.pers.kielt.muodossa) omien sisarusteni kanssa riidellä. En edes pysty kuvittelemaan sellaista. Ehkä se johtuu siitä, että olen pikkuveljiäni väh. 9,5 vuotta vanhempi. Veljeni ovatkin minun ikuisia vauvojani. Harmi vaan, että ne on jo niin isoja. Nyyh...

Päivän päätteeksi kävimme vielä mieheni kanssa hänen vanhempiensa luona. Teimme siellä ihania kuha-voileipiä. Kuhat olivat mieheni pilkkimiä! (Mun sankari, joka jaksaa pilkkiä 6 tuntia putkeen) Olen minäkin ollut mukana pilkkimässä, ja se on kivaa. Harmi vaan, että kylmyys iskee, vaikka olisi pukeutunut kuinka lämpimästi tahansa. Tässä vielä kuva nallukaisestamme tänään:

Odotan muuten innolla laskiaista: silloin saamme viimeistään haalarit. Pitäisi vaan hankkia lisää haalarimerkkejä, sillä minulla niitä on vain kolme. En nimittäin ikinä käy bileissä, joista niitä saa. Ei vaan nappaa. Ehkä sitten laskiaisena laskiaisriehaan ja vappuna yliopistovappuun ;) Niitä odotellessa...

<3:lla>

ps. Etutukan kasvattimen pois on perseestä!!