Nyt tää tyttö muisti, miten saada runosuoni kukkimaan...

... No silloin se kukkii, ku joku asia ottaa päähän. Ja nyt mua ottaa päähän toi a-h-t-a-a-j-i-e-n lakko, perkele! Mikä helvetti siinä on, ettei sitä saada sovittua. Ei tää peli täällä maapallolla näin vetele! Miettikääpäs jos kaupantädit ja -sedät menis lakkoon edes päiväks, ni mikä haloo siitä syntyis. Ku sekin oli jo ongelma, ettei kaupat ollu joka sunnuntai auki... Huh huh! Aikuiset ihmiset ei saa asioitaan sovittua, ei edes valtakunnansovittelijan neuvot auta.. Kyllä me taidetaan aika hyvinvointivaltiossa elää, kun tollaseen on varaa, ja valtakunnan suurin nähtävyys on Myllysilta ja Beckhamit Mehiläisessä. :D

Tältä tytöltä tulee tuutintäydeltä, niinku varmaan huomaatte. Eipähän jää mitään hampaankoloon. ;)

No seuraavaan asiaan eli parisuhteiden loppumiseen. Olen tullut siihen tulokseen, että parisuhteiden loppuminen on suurempi ongelma muille kuin itse sille eronneelle parille. Mitä mieltä te olette? Mun kokemukseni sanoo näin, sillä murehdin muiden eroja ja tiedän, että muutkin murehtii muita kuin omia erojaan. On se kummallista. Eihän se ero kuitenkaan estä ystävyyttä molempien eronneiden osapuolien kanssa.. Vai estääkö?

Jotenkin sitä myös kieroutuneella tavalla ns. nauttii muitten eroista. Silloin meinaan oma parisuhde tuntuu paremmalta ja ehkä kestävämmältä kuin se ehkä onkaan. Mutta ei sitä eroa kuitenkaan kenellekään toivo. Vai toivooko? hmm... ehkä joissain tilanteissa.. Mutta jos eroista ei muuta hyvää seuraa, niin ainaki se, että sen jälkeen löytää yleensä paremman ja sopivamman puolison itselleen (kun on kerran ensin oppinut asioita kantapään kautta). Ja mikä sen ihanampaa kuin löytää puoliso, jonka kanssa haluaa jakaa koko loppuelämänsä aina sinne kuoleman porteille asti, ja kenties pidemmällekin. :) (On muuten täysin väärin, etteivät aviopuolisot välttämättä pääse samaan vanhainkotiin. Miettikääpäs sitä, kun vanhukset, jotka ovat eläneet nuoruudestaan asti kuin paita ja peppu, erotetaan. Se ero ei ainakaan hyvää tee.)

kuva täältä

ps. "Mistä sinä olet kiitollinen?" Tätä kyseltiin Radio Novan Samuli FM:ssä viimeisen kahden tunnin ajan. On muuten hyvä, ku joskus edes radiosta tulee ohjelmaa tähän aikaan illasta. No mistä sinä olet kiitollinen? Minä olen kiitollinen mm. siitä, että minulla on ihana mies, ihania ystäviä ja ihana perhe (erityisesti kolme ihanaa ja rakasta pikkuveljeä, jotka ovat minulle erittäin tärkeitä!).

Koittakaapa joka ilta miettiä edes yksi asia, josta olet kiitollinen. Se tuo sinulle positiivisemman elämänasenteen. Paistaa se aurinko risukasaankin :) Ja jos muu ei piristä, ni ainakin uus ihanan värinen kynsilakka. Kokeilkaapa Lumenen Quick&Chic-lakkoja, erityisesti sävyjä 51 ja 60.

pps. Mikä tätä blogia taas vaivaa, ku en saa noita tekstikappaleita erilleen toisistaan?!?